Kuva: Pixabay

Kertomuksellisuus journalismissa

Monet tekstit (huom. laaja tekstikäsitys: kuvat, audiovisuaaliset, auditiiviset, puhutut ja kirjoitetut "tekstit") hyödyntävät kertomuksellisuutta tärkeänä keinona.

Tyypillisesti näitä tekstilajeja ovat vaikkapa reportaasi, kolumni, mainos mutta myös jopa uutinen tai tiedeartikkeli voivat käyttää kerronnan keinoja.

Kertomuksellisessa lehtijutussa voi olla esim. seuraavia piirteitä:

  • Miljöökuvausta (kaunokirjallisuuden tyylisesti)
  • Henkilökuvausta (ks. ed.)
  • Aika kerronnan keinona: takaumat, ennakoinnit, aikamuotojen vaihtelu
  • Preesens aikamuotona
  • Usein kronologia, jota takaumat ja ennakoinnit rikkovat
  • Kertojan ääni - jopa kaikkitietävyys (toimittaja?)
  • Draaman kaaren viisi vaihetta (alkuasetelma, nousevan toiminnan vaihe, huippukohta, laskevan toiminnan vaihe, loppuratkaisu)
  • Voima ja vastavoima - tästä syntyy jännite 
  • Kaunokirjallisuudelle tyyppilliset kielen keinot, kuten kielikuvat, kuvailu.

Kaikista näistä kaunokirjallisista piirteistä huolimatta esimerkiksi uutinen ei saisi livetä fiktion puolella.

Lue  tästä linkistä lisäää kartomuksellisuuden tuntomerkeistä (=kaunokirjallisuuden keinoja)

Muista kriittinen lukutaito: kertomuksellisuudella on myös"vaaransa", ks. lisää tästä linkistä. Varmasti suurin vaara on faktan ja fiktion sekoittuminen. Kertouksellinen ote ei suinkaan aina ole pahasta: päinvastoin, se voi mahdollistaa eläytymisen ja herättää kiinnostusta ja tunteita - ja näiden kautta vaikkapa halun auttaa tai vaikuttaa johonkin epäkohtaan.

Kertomuksen vaarat -sivusto tässä linkissä